rikkominen

Sostantivo
  1. Interruzione o violazione di una regola o di un accordo Sostantivo
    La sua rikkominen delle regole ha causato problemi.
synonyms: violazione, trasgressione, infrazione

traduzioni

🇸🇦 Arabo → خرق contextFormal
🇧🇬 Bulgaro → чупене arkikielinen, yleiskieli
🇪🇪 Estone → rikkuvus tekninen, formaali
🇫🇷 Francese → violation contextFormal
🇯🇵 Giapponese → 破壊 (はかい) yleinen, muodollinen, viittaa fyysiseen tai abstraktiin tuhoamiseen
🇬🇷 Greco → παραβίαση contextFormal
🇺🇸 Inglese → breaking yleiskielinen, arkinen käyttö
🇮🇹 Italiano → rottura yleinen, arkikielinen
🇳🇴 Norvegese → brudd contextFormal
🇳🇱 Olandese → breuk yleinen, tekninen, lääketieteellinen
🇵🇱 Polacco → złamanie yleinen, rikkominen fyysisessä mielessä (esim. esineen rikkoutuminen)
🇵🇹 Portoghese → ruptura contextFormal
🇷🇴 Rumeno → încălcare virallinen, juridinen tai sääntelykonteksti
🇪🇸 Spagnolo → rotura yleiskieli, neutraali
🇩🇪 Tedesco → Bruch yleinen, tekninen
🇹🇷 Turco → kırılma contextFormal
🇭🇺 Ungherese → megsértés lain tai säännön rikkominen, muodollinen käyttö